SOTE-ratkaisua väännettäessä ja perustuslakivaliokunnan miettiessä, monenko viikon päähän kokouksia voidaan taas siirtää, on keskustelussa ollut mielestäni varsin vähän palveluohjaukseen liittyvä valtamandaatti. Vaikka aihe on poltennut näppäimillä pitkään, koin tarpeelliseksi nostaa aiheen blogiini nyt kun kuntoutuspalveluihin liittyvä palveluohjaus nousi mediassa pinnalle.

Empiirinen kokemukseni erityisesti viimeiseltä vuodelta on, että joillakin alueilla maakunta ja/tai kuntayhtymä valmistautuu strategisesti SOTEen niin, että se pyrkii kotiuttamaan mahdollisimman paljon ostoja oman tuotannon piiriin. Virallisissa strategiapapereissa näin ei lue, mutta käytäntö todistaa asian olevan toisin. Monelta kuntoutusalan yrittäjältä on loppunut lähetteiden tulo julkiselta sektorilta kuin seinään ja selitykseksi ollaan saatu satuja ja taruja, joissa mielikuvituksella ei ole ollut rajaa. Jossain on sentään sanottu suoraan, että meiltähän menee tulevaisuudessa työpaikat, jos ohjaamme asiakkaita ulos oman tuotannon piiristä tai että asiakkaat tulevat kuitenkin valitsemaan  tuottajan A ja B palvelut, jos ne ovat vielä valittavissa jos SOTE toteutuu. Tähän on pakko kommentoida, että edelleen henkilöstömitoitusvaatimukset ovat yksityisellä sektorilla julkista kovemmat, eli ei siellä mitkään haamut niitä töitä tee. Ja onhan se aika pelottava tilanne, jos oman palvelun houkuttelevuus on niin huono, että kokee selviytyvänsä tulevaisuudessa vain tappamalla etukäteen potentiaaliset tulevat kilpailijat.

Tilanne on erityisesti pienemmillä paikkakunnilla johtanut siihen, että yrittäjä on laittanut lapun luukulle tai laittanut firman myyntiin, firman, jossa ei ole juurikaan enää myytävää. Kuin sattumalta on monissa näissä tapauksissa julkiselta sektorilta ko alueella auennut kohtapuoliin kuntoutussektorin työpaikka ja sitä on nöyryytetty yrittäjä joutunut hakemaan pitääkseen perheen leivässä. Enkä nyt kirjoittele mistään yksittäistapauksesta. Ex-yrittäjien mukaan julkisessa putiikissa on usein vaihtunut vain osaston kyltti Kuntoutusosastoksi, mikään muu sisältö toiminnassa juurikaan ei. Jokainen voi yrittää kohdallaan miettiä, miltä tilanne tuntuu etenkin, jos yrittäjän tuntihinta on ollut 30-50% edullisempi kuin julkisen sektorin oma tuotantohinta.

Edellä kuvattu tilanne tosielämästä tulee moninkertaistumaan, jos palveluohjaukseen liittyvää vallankäytön merkittävyyttä ei oteta keskusteluun ja siihen sovita selkeitä läpinäkyviä pelisääntöjä. Jos olisin itse mukana sellaisessa puoluepolitiikassa, jossa asiakasohjausta määrittelisi  ideologinen lähtökohta siitä, pitääkö asiakasta ohjata ensisijaisesti julkisen, kolmannen vai yksityisen sektorin palveluihin asiakkaan henkilökohtaisten tarpeiden ja toiveiden sijaan, läänittäisin kyllä joka ikisen oman alueeni palveluohjaajan tietyllä agendalla toimivaksi. En pyydä anteeksi, jos joku tästä varsin suorasanaisesti kommentista  nyt loukkaantuu, koska tällaisista lähtökohdista käsin palveluohjausta jo toteutetaan ja tullaan valitettavasti toteuttamaan, ei asiakkaan tarpeen, toiveen tai kustannustehokkuuden näkökulmista.