Odotuksia ja epäluuloja – hätä ja hyvä mieli. Tunnelmia, joita meillä kaikilla on, kun mietimme hoivapaikkaa itsellemme tai omaisillemme. Mediasta seuraamme juttuja joko kohuista tai seinistä, vaikka haluaisimme lukea myönteisiä seikkoja vanhusten arkielämästä. Alan nettisivut ovat puolestaan täynnä elämälle vieraita termejä, jotka täyttävät lakipykälien sisällön, mutta eivät ymmärrettävyyttä.

Miettikää, mitä teidän kunnassanne on viimeksi kirjoitettu sote-palveluista? Niinpä. Suurimmaksi aiheeksi nousee helposti se, kuka omistaa vanhainkotirakennuksen tai terveyskeskuksen. Kohujen lisäksi kielteisiä juttuja syntyy asetelmasta kunnalliset vastaan yksityiset palvelut. Kovin vähän mediassa julkaistaan juttuja hoivassa olevista ihmisistä, heille annettavista palveluista tai hoitohenkilökunnan paneutumisesta potilaiden ja asiakkaiden arvokkaaseen elämään.

Internetin syövereistä ei juuri löydy helpotusta: useimmissa tapauksissa kuntien ja hoivayritysten nettiteksteissä sinkoilee lukemattomia määriä erilaisia termejä, joista esimerkiksi vanhusten hoidossa ylimmäksi nousee ”tehostettu palveluasuminen”. Kirjoittajien kannattaisi muistaa, että tietoa kaipaavat ihmiset ovat huolissaan joko itsestään tai omaisistaan. ”Tehostettu palveluasuminen” on kovin kaukana ”kodinomaisesta asumisesta”, joka saattaa olla kovinkin monen toiveena.

Hoivatyö on ihmisten toimintaa. Henkilökunta tekee työtään ammattitaidolla ja sydämellisesti sadoissa paikoissa ympäri Suomea, mutta julkisessa keskustelussa tilan ovat vieneet jutut rakennuksista ja erilaisista kohuista. Miksi?

Kun yritykset ja yhdistykset varovat sanomasta mitään julkisuudessa omasta toiminnastaan, ne jättävät pelikentän epäluuloille ja peloille. Arkisten toimien avaaminen julkisuuteen voisi olla tapa lisätä ihmisten tietoa siitä, millä tavoin heidän omaisiaan tai heitä itseään hoidetaan. Tieto ei suinkaan lisää tuskaa, vaan helpottaa epätietoisuutta. Jos käsillä on ongelmia, niihin voidaan hakea ratkaisuja, kun niistä puhutaan avoimesti. Myös yrityskauppa voi olla onnistunut kaikkien kannalta, mutta kovin harvoin olen törmännyt myönteisesti tehtyyn uutiseen hoiva-alan yrityskaupasta.

Kokemukseni mukaan oman maineen parantamisessa juttu mediassa on paras tapa – heti suusta suuhun kantavan puheen jälkeen. Myönteinen juttu paikallisessa mediassa saa aikaan paljon. Kun hoivan asiakkaat, heidän omaisensa ja henkilökunta näkevät myönteisesti tehtyjä uutisia itsestään ja omasta ympäristöstään, heistä kasvaa helposti ns. luottojoukko, joka levittää hyvää sanaa eteenpäin. Älkää olko hiljaa, vaan auttakaa luottojoukkoja puhumaan teistä mukavia!

 

Juha Lappalainen

 

Kirjoittaja pyörittää yhden miehen viestintätoimistoa ja suunnittelee yritysten viestintää. Hänen vanhempansa viettivät viimeiset aikansa hyvässä hoidossa.