Perjantai-iltapäivänä  25.1. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira julkaisi tiedotteen, jonka mukaan yksi Esperin ikäihmisten hoivakodeista on suljettu vakavien epäkohtien vuoksi, joiden pääsyy on riittämätön hoivahenkilöstön määrä. Lauantaina 26.1. Esperin johto pyysi anteeksi henkilöstövajetta ja lupasi laittaa tilanteen välittömästi kuntoon henkilöstön osalta yksiköissään. Mikäli oikein ennakoin, viime perjantai tulee jäämään toimialan historiaan. Ei ole vaikea arvata, mitä jokaisen hoivakotituottajan hallituksessa, johtoryhmässä ja yksikössä käsitellään tänä aamuna tai seuraavassa kokouksessa. Koska jokaisessa kriisissä piilee positiivisen muutoksen mahdollisuus, pohdin seuraavassa, mitä myönteistä työvuoroseikkailut tuovat hoivakotirintamalle moniulotteisten asiakkuuksien ja toimialan eri toimijoiden näkökulmista.

PALVELUJEN KÄYTTÄJÄASIAKAS
SOTE-uudistuksessa kaikkien tuottajien keskiössä tulisi kaikessa suunnittelussa ja tekemisessä olla palvelujen käyttäjäasiakas, tässä tapauksessa ikäihmisten hoivakodissa asuva vanhus. Kodit suunnitellaan ja rakennetaan heitä varten. SOTE-alan opiskelijat kouluttautuvat heitä varten. Ilman asiakkaita ei ole hoivakoteja, eikä työpaikkoja. Hoivakodit ovat ihmisten koteja. Hoivakotiin mennessään työntekijä ei mene minnekään tuotantolaitokseen, vaan avuksi ihmisen kotiin. Kodin tulisi olla turvallinen, erityisesti hoivakodin. Ne hoivakotien uudet asukkaat, joilla kognitiiviset taidot ovat vielä kutakuinkin tallessa, tulevat varmasti kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota henkilöstöön ja tätä viestiä on tuottajan – olipa tuottajataho mikä tahansa – kuunneltava.

PALVELUJEN KÄYTTÄJÄASIAKKAAN OMAINEN
Ikäihmisen muuttaessa hoivakotiin tilanne on helpotus omaisille. Muuttoa on usein edeltänyt pitkäkin aika odottelua, josko oma äiti, isä tai muu omainen pääsisi ympärivuorokautisen hoivan piiriin, koska ei pärjää enää yksin turvallisesti omassa kodissaan. Muutto voi aiheuttaa muuttajassa vastustusta ja omaisissakin monenlaisia tuntoja, mutta pääsääntöisesti omaiset kokevat helpotusta. Luovuttaessaan omaisensa ammattilaisten käsiin omaisen helpotuksen tulisi jatkua tunteella, että omaisesta välitetään, hänestä pidetään huolta ja hän on turvallisissa käsissä. Työvuoroseikkailut saavat varmasti aikaan sen, että hoivakotiin mennessään joko omaiset tai asukas itse tarkistavat virallisilta tahoilta, mutta myös puskaradioista, onko kodissa riittävä määrä osaavaa ja välittävää henkilöstöä.

PALVELUJEN TILAAJA
Ostettaessa hoivapalveluja oman tuotannon ulkopuolelta, siitä huolehtii käytännössä kunnissa, kaupungeissa ja kuntayhtymissä viranhaltija. Hankintatoimi on kilpailuttanut poliittisten linjausten mukaisesti ulkoa ostettavat hoivapalvelut ja/tai ostamisen välineenä on käytössä palveluseteli, joka tuo palvelunkäyttäjälle ja hänen omaisilleen enemmän valinnanvaraa hoitopaikan suhteen. Valitettavasti viimeiset kymmenen vuotta osoittavat, että hinnan painoarvo kilpailutuksissa on noussut koko ajan suuremmaksi. Tilaajan painottaessa valintakriteerinä halvinta hintaa ja käyttäessä erittäin harvoin esim neuvottelumenettelyä hankinnan välineenä, hoivapalvelumarkkinoilla kasvu on ollut helpointa isoille tuottajille, jotka pystyvät 8000+ asukaspaikoillaan edullisempiin tuotantokustannuksiin kuin 15-paikkainen paikallinen pieni yrittäjä tai yhdistys. Henkilökohtaisesti toivon, että työvuoroseikkailut vaikuttaisivat vahvasti kilpailutuksiin; hankintamenettelyn ja kriteereiden valintaan.

VALVONTAVIRANOMAINEN
Valvontaviranomaiset (Valvira, AVI, kunnat ja kaupungit) ovat kantaneet jo pidempään huolta siitä, että hoivakodeissa oikeasti toteutuisi luvan mukainen henkilöstömäärästä ja voimistuvia signaaleja siitä, että perjantain kaltainen uutinen ryöpsähtää ulos, on valitettavasti ollut ilmassa jo pitkään. Tapaus tulee väistämättä lisäämään valvontaa nimenomaan toteutuneen hoivahenkilöstömitoituksen osalta. Lisääntynyt valvonta ja kontrolli tai edes tietoisuus siitä edesauttavat sitä, että työvuorosuunnittelu ja -toteuma toteutunut asukasmäärä huomioon ottaen pidetään myös tuottajalähtöisesti kunnossa. Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Kun mitoitusasiat ovat lähtökohtaisesti aina kunnossa, ei kontrolli pelota. On hyvä muistaa, että vain muutama vuosi sitten nimenomaan Valviran selvityksessä yksityisen sektorin henkilöstömitoitus oli julkisen sektorin mitoitusta paremmin kunnossa. Itse toivon, että valvontaviranomaiset heräisivät tämän casen myötä myös teknologian tuomiin valvontamahdollisuuksiin. Esim yövalvonta teknologian avulla olisi paljon kiertävää yökköä luotettavampaa ja teknologiaresurssin käyttömahdollisuus ja mitoituksessa huomioiminen mahdollistaisi myös kustannusten näkökulmasta hoitajien määrän lisäämistä kiireisiin hetkiin hoitopäivässä.

PÄÄTTÄJÄT
Kohut synnyttävät huolta päättäjissä. Osa huolesta on todellista, valitettavan suuri osa poliittisten pisteiden keräilyä. Eduskuntavaalit kolkuttavat sopivasti ovelle ja kun poliitikot itse ovat menonlisääjiä tulonmuodostajien sijaan, on helppo huutaa budjetteihin ja henkilöstömitoituksiin suurempia numeroita. Toivon päättäjien vaikuttavan erityisesti siihen, että valvontaviranomaisilla on riittävästi resursseja, hankinnoissa painotetaan muutakin kuin hintaa tarjousvertailun kannalta merkittävillä prosenteilla ja että sähköinen asumispalvelujen asiakas- tai palveluseteli otetaan rivakasti käyttöön koko maassa. Palvelusetelimaailmassa on selkeää näyttöä siitä, että asukkaat ja heidän omaiset valitsevat pieniä tuottajia hoivakodeiksi setelin avulla.

EDUNVALVONTA
Edunvalvonta on kohusta valitettavasti jopa riemuissaan, vastakkainasettelun aika palatkoon! On hyvä muistaa, että kuten jo aiemmin viittasin, Valviran selvityksissä yksityinen sektori on pärjännyt aiemmin hyvin henkilöstömitoitusten osalta. On hyvä muistaa, että niin yksityisen, julkisen kuin kolmannenkin sektorin tärkein tehtävä on tuottaa pääosin verovaroin kustannettuja kohtuuhintaisia ja -laatuisia palveluja niiden käyttäjäasiakkaille ja kaikkien edunvalvontatahojen tulee tähdätä toimialan asioiden yhteiseen edistämiseen, ei keskinäiseen sotimiseen.

TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT
Työntekijäjärjestöt ovat kantaneet henkilöstömitoituksista huolta ja olleet itse aktiivisia epäkohtien selvittelyissä ja kyselyissä työntekijöiden suuntaan. Osa huolesta on ollut varmasti aitoa, osa työmarkkinapeliä ja aktiivista kohunetsintää. On tärkeää, että epäkohtiin puututaan. Samalla on tärkeä muistaa, ettei suurempi henkilöstömäärä automaattisesti tarkoita aina parempaa laatua. Silti toivoisin, että työntekijäjärjestöjenkin huomio olisi henkilöstön riittävyyden ohella nykyistä enemmän siinä, miten tehdä erityisesti vanhusten hoitaminen nykyistä houkuttelevammaksi ja miten saada lisää työntekijöitä ylipäätään hoiva-alalle. Kun katsomme SOTE-opiskelijoiden opintojen erikoistumisvalintoja, vanhustyö ei houkuttele. Ja kun katsomme, mistä työpaikoilla on pula, koskee se pääosin avustavia tehtäviä. Valitettava tosiasia on, että toimialan työntekijäjärjestöt vastustavat erittäin voimakkaasti hoiva-avustajien tuloa toimialan mitoituksiin luettavaksi henkilöstöksi, vaikka juuri tälle ammattiryhmälle olisi hoivakodeissa kysyntää ja työmarkkinoilla koulutuksen kautta tarjontaa.

RAHOITTAJAT JA SIJOITTAJAT
Kiistaton fakta on, että SOTE-toimialan suurin kustannuserä on henkilöstö. Taloudellisia parametreja tarkasteltaessa on luonnollista, että kuluja pyritään hillitsemään erityisesti suurimmassa henkilöstökustannuserässä ja seuraavaksi asumiskustannuksissa. Kuitenkin esim niin ateria- kuin vaikkapa hoivatarvikehankinnoissa olisi saatavissa merkittäviä säästöjä, jotka eivät näkyisi heikompana laatuna, vaan jopa vapauttaisivat hoitohenkilöstön resurssia itse hoivaan. Perjantain uutisen ja siitä seuranneessa viestitulvassa vastasin jollekin, että jos olisin kilpailevan putiikin tj, olisin viikonloppuna lasketuttanut talousjohdolla ja controllertiimillä, mistä voisimme säästää sen verran, että pystyisimme lisäämään avustavaa henkilöstöä kiireisiin ajankohtiin vapaaehtoisesti esim 0,1 verran ja tullut uutisen kanssa ulos julkisuuteen tänä aamuna. Parinkymmenen vuoden toimialakokemuksella totean, että yhtäaikainen sydämellä ja eurolla, powerpointilla ja excelillä johtaminen eivät sulje toisiaan pois tällä toimialalla. On mahdollista tuottaa laadukasta ja voittoa tuottavaa hoivapalvelua, joka on silti edullisempaa kuin julkisen sektorin tuottama vastaava palvelu. Ja on jatkossakin.

SUMMASUMMARUM
SOTE-uudistuksen kompuroidessa maksimihapoissaan kalkkiviivoilla, eduskuntavaalien lähestyessä ja toimialan järjestelymarkkinan käydessä edelleen kuumana toivon, että jälkiviisaan viisastelu-, mitäminäsanoin- ja syyttelymeiningin sijaan jokainen toimialan vaikuttaja pohtii, mitä voimme ottaa tästä opiksi ja itse kantaa vastuuta toimialan paremmasta huomisesta. On aina helpompi valmentaa katsomosta käsin, kuin olla pelikentällä. Ollaan itse niitä muutoksia, joita huomiselta SOTElta odotamme. Kaikesta ikävästä huolimatta Case Esperiin liittyvä kohu tekee pidemmällä aikavälillä hyvää koko toimialalle!