Voisi olla paikallaan kirjoittaa meneillään olevasta hoivapalvelutuottajien henkilöstökriisistä – sen ajankohdasta, syistä, siihen liittyvistä tilastoista ja raporteista, kriisin osapuolista ja heidän intresseistään ja taustavaikuttimistaan. Voisi olla paikallaan kysyä, missä on tilasto, josta näkyisi valvontaviranomaisten pakollisten ja pyydettyjen tarkastuskäyntien suhde toteutuneisiin käynteihin. Voisi olla paikallaan pohtia kaikkien tehtyjen tarkastuskäyntien tuloksia suhteessa eri tuottajatahoihin (julkinen, yksityinen, kolmas ja tuottajien koot) ja kysyä, onko medialla muuta valvojaa kuin välillä kovin subjektiivisena asiantuntijasektorille näyttäytyvä omavalvonta? Tilastojen valossa median tikunnokassa ovat muut kuin valvontatilastojen mustimmat lampaat, joka toimialan asiantuntijakatsomossa herättää monenlaisia kysymyksiä.

Koska olen lähtökohtaisesti kuitenkin kiinnostuneempi ratkaisemisesta kuin riitelemisestä, esitän seuraavassa nopeasti toteuttavan, pragmaattisen ja realistisen ehdotuksen hoivakotien henkilöstökriisiin. Katson sille olevan työ(ttömyys)markkinassa tarjontaa, hoivakotimaailmassa kysyntää ja budjeteissa euroja. Katson sen vastaavan kansalaisten auttavia käsipareja huutavaan oikeustajuun ja olevan toteutettavissa nopeasti (koulutus)säästöistä huolimatta. Toivoisin, että ay-kentässä löytyisi joku joka katsoisi välillä peruutuspeilin sijaan tuulilasista läpi realismilasit päässä vaikka vain asumispalvelujen tulevaisuuden osaavan työvoiman saatavuushaasteisiin ja muistaisi, että euroja ei valtion tai kuntien kirstuun voi joulupukilta noin vain tilata.

Pääsen jo kolmannessa kappaleessa itse asiaan. SOTE-kuohunnan ytimessä on palvelujen käyttäjäasiakas ja häntä hoitava henkilöstö. Kaikki kuumassa asumispalvelukriisissä tietoisesti tai tahtomattaan kiehuvat osapuolet; tilaajat, tuottajat, valvojat, päättäjät ja heidän taustajoukkueensa, edunvalvojat, ammattiliitot, media jne ovat samaa mieltä siitä, että henkilöstöä tulisi olla monissa – ei suinkaan kaikissa – hoivakodeissa nykyistä enemmän, jotta hoitajille jäisi aikaa itse hoitamiseen. Tämä on kriisissä ydinasia, josta kovin erilaisin intressein soppaa kiehuttavat tahot ovat sentään yhtä mieltä. Ja kun ollaan yhdestä ydinasiasta yhtä mieltä, sen avulla voidaan ratkoa monta muuta erimielisyyttä. Jos tahdotaan.

Kovin vähän tässä kriisissä on keskusteltu julkisesti siitä, että henkilöstövaje näyttäisi koskevan nimenomaan avustavia tehtäviä. Syöttämistä, ulkoiluttamista, pukemisessa ja siirtymisissä auttamista, seurustelua jne. Hoivakoteihin tarvittaisiin lisää auttavia käsiä, jotta lähihoitajat ja sairaanhoitajat pystyisivät keskittymään hoidollisiin tehtäviin. Olen pitkään ihmetellyt, miksi toimialan vaikutusvaltaiset tahot vastustavat kovin jyrkästi hoiva-avustajien tuloa avuksi tähän konkreettiseen tarpeeseen. Ei heidän tulemisensa olisi lähihoitajilta tai sairaanhoitajilta pois.

Hoiva-avustajien koulutus kestää vajaan vuoden, tyypillisesti noin 8kk ja koostuu kasvun tukemisen ja ohjauksen sekä kuntoutumisen tukemisen opinnoista, joista on luonteva jatkaa myöhemmin esim lähihoitajan tutkintokoulutukseen. Suomesta löytyy tuhansittain näihin työtehtäviin vajaassa vuodessa koulutettavia ihmisiä, jotka ovat vuosikausia etsineet itselleen sopivaa, järkevää ja merkityksellistä työtä, jolle olisi työmarkkinoilla aitoa tilausta. Kerrankin koulutus- ja työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta kohtaisivat aidosti monesta näkökulmasta katsottuna tuhansien ihmisten kohdalla. Henkilökohtaisesti minun on kovin vaikea ymmärtää, miksi hoiva-avustajien tulemista osaksi hoivakotien henkilöstöä vastustetaan niin voimallisesti. Kertaan vielä, ettei heidän tulemisensa olisi millään tavalla hoivakotien lähihoitajilta ja sairaanhoitajilta pois, päinvastoin. He hoitaisivat sen, mitä em ammattiryhmät eivät katso kuuluvaksi ammattinsa työtehtäviksi ja mikä vie aikaa itse hoivatyöhön keskittymiseltä. On myös muistettava, että lähi- ja sairaanhoitajista on jo nyt pula työmarkkinoilla ja jokaisen toimialavaikuttajan on syytä pohtia myös sitä, mitä tämä kriisi ja oma viestintä opiskelijoiden suuntautumisvalintoihin vaikuttaa.

Mitä hoiva-avustajien tulo hoivakotien henkilöstöön sitten maksaisi? Lasken tämän suuntaa antavalla helpolla esimerkillä. Jos oletamme, että ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa on asukkaita noin 50.000 ja valvontaviranomainen hyväksyisi keskimääräisen hoivahenkilöstön nykymitoituksen (0,5-0,6) päälle avustavaksi henkilökunnaksi 0,1 hoiva-avustajia, tarkoittaisi se 5.000 hoiva-avustajan auttavan käsiparin tuloa markkinaan. Vuosikustannusten hintalapuksi tälle muodostuisi noin 140.000.000 euroa yhden hoiva-avustajan vuosikustannuksen ollessa sivukuluineen noin 28.000 euroa.

Millä tämä sitten rahoitettaisiin? Sehän tässä parasta onkin, että nykyisillä euroilla, ei lisäeuroilla. Henkilökohtaisesti karsastan syvästi jatkuvaa lisäeurojen huutamista budjettiin, kun nykyeurojen järkevämmällä käytöllä pärjättäisiin erittäin hyvin. Kriisistä huolimatta kiistaton tosiasia on se, että julkisen sektorin omien tutkimusten mukaan julkisella sektorilla tuotettu ympärivuorokautinen hoito on minimissään (!) 40€/vrk kalliimpaa kuin yksityisellä sektorilla. Valviran tuoreiden raporttien mukaan henkilöstövaje on yhtä suuri tai jopa vielä suurempi ongelma julkisella kuin yksityisellä sektorilla eli ei lisärahan huutaminen ole tässä mikään ratkaisu. Kun noin puolet ikäihmisistä on edelleen julkisen sektorin asumispalveluissa, tulee sen lisähintalapuksi minimissään (!) 25.000 x 365 x 40 euroa = 365.000.000 euroa. Me jopa säästäisimme (!) euroja, vaikka henkilöstömäärä hoivakodeissa kasvaisi, jos tuotantoa siirrettäisiin edelleen yhä vahvemmin yksityiselle sektorille.

Katsoinpa kriisiä asiakkaan, hänen omaisensa, lähi- tai sairaanhoitajan, palveluntuottajan, tilaajan, lupaviranomaisen, päättäjän, minkä tahansa ministeriön mutta erityisesti valtiovarainministeriön jne näkökulmista, minusta hoiva-avustajat olisivat kriisin nopein ja järkevin ratkaisija em perusteluin. Ei mulla muuta.

Tsemppiä ihan meille kaikille tällä toimialalla. Rakastetaan ratkaisun hakemista riitelemistä ja vallankäyttöä enemmän!