+358 44 561 3561 [email protected]

Palaan pitkän taon jälkeen bloggailun pariin. Jatkossa luvassa on tuttuun tapaan varsin ytimekkäitä blogeja SOTEsta ja sen ilmiöistä.

Aloitan SOTE-uudistuksesta lyhyesti. Ei onnistu taaskaan ja hyvä niin.

Miksi ei onnistu? SOTE-uudistus on valmisteltu monilta osin lainvastaisesti, uudistus on järkyttävän kallis, rahoitusmalli kannustaa pitämään SOTE-alueen väestön mahdollisimman sairaana, alueelliset hyvinvointierot kasvavat, lähes jokainen jotain SOTEsta ymmärtävä sh-piirin johtaja ja asiantuntija vastustaa sitä jnejnejne. Josko nykyinenkään SOTE-malli ei ole perustuslain mukainen, niin ei sitä ole kyllä uusinkaan harjoitelma.

On erittäin suuri häpeä Suomelle, ettei näin korkeasti koulutettujen ihmisten maassa saada yhtä SOTE-uudistusta millään poliittisella hallituskokoonpanolla läpi. Kokoomus puhuu uudistuksesta välillä tolkkuakin, mutta todellisten rakenteellisten muutosten toi-meen-pa-no-ky-ky-ä puolueella ei ole. Kepu tekee kaikista SOTE-uudistukseen liittyvistä rakennemuutoksista aluepolitiikkaa, jolloin hallintorakenteita ja sitä myöten virkoja maakuntiin lisätään kun pitäisi päinvastoin keventää. Vasemman laidan poliitikkojen mielestä julkinen tuotantotapa on itseisarvo, joka saa maksaa vaikka 100x enemmän kuin yksityisesti tuotettu, koska aina voi ottaa lisää velkaa ja nostaa veroja. Viimeisimmässä ehdotelmassa vasen laita unohti yritysten lisäksi myös järjestöt, jotka toimivat merkittävinä palveluntuottajina.

Katsoessani SOTE-ajankohtaisohjelmia vuodelta 2010 tai 2020 mikään ei ole SOTE-uudistuskeskustelun sisällössä muuttunut. Edelleen kaikki päättäjät itkevät eurojen vähyyttä esim vanhustenhuollossa ja eri puolueiden luottoprofessorit käyvät kertomassa televisiossa, että Suomi käyttää vähiten Pohjoismaista rahaa vanhustenhuoltoon. Kuitenkaan 10 vuodessa ei olla päästy keskusteluissa edes siihen, että toimittajat selvittäisivät kuinka paljon enemmän niitä vanhustenhoidon euroja muut maat käyttävät ja kysyisivät poliitikoilta, mistä otetaan budjetissa rahaa pois jotta vanhustenhoitoon voitaisiin siirtää lisää rahaa? Nyt jokainen poliitikko selittää rahoittavansa kaiken jos ei velalla tai veronkorotuksilla niin talouskasvulla, jota Suomessa ei ole tapahtunut moneen vuoteen! Olen niiiiiin turhautunut päättäjien osaamattomuuteen, aikaansaamattomuuteen ja virkamiesten SOTE-raporttien ja -lausuntojen kirjoituspyyntöihin, etten ole enää pitkään aikaan jaksanut juurikaan katsoa näitä Ö-Studioita, joissa SOTE-kehitys ei kerta kaikkiaan kehity kuin korkeitaan taaksepäin kuten uudessa SOTE-vanhennusehdotuksessa.

Tunnistan oikovani usein mutkat turhan reippaasti muuallakin kuin autoteillä, mutta SOTE-uudistus on loppujen lopuksi suht yksinkertainen kokonaisuus, eikä sen aikaansaamiseksi tarvita yhtäkään poliitikkoa. Maslowin tarvehierarkia, sote-substanssi- ja tilasto-osaaminen suomalaisten terveydestä ja sairauksista, perustuslaki, Suomen kartta ja käytettävissä olevat eurot riittävät uuden SOTE-taulun raameiksi erittäin hyvin.

Muutaman terävän ja olennaisia kokonaisuuksia hahmottavan lääkärin, ekonomin, juristin, sossun ja tilastotieteilijän porukka saisi selväjärkisimmän SOTE-uudistusehdotuksen kuukaudessa aikaiseksi kuin poliitikot viimeisen 12+ vuoden aikana. Siinä keskiössä olisi suomalainen SOTE-palvelujen tarvitsija, jonka tulisi saada asiakasystävälliset, mahdollisimman kustannustehokkaasti tuotetut, vaikuttavat ja monilta osin digitalisoidut SOTE-palvelut suht läheltä helposti ja nopeasti.

Ei se sen vaikeampaa ole. Asiat harvoin ovat itsessään vaikeita, mutta kyllä me ihmiset niistä osataan uskomattoman vaikeita tehdä. Siinä on vissi ero, onko SOTE-taulun keskiössä Asiakas ja taulut raamit rakennettu juridiikasta, tieteestä, tilastoista ja euroista vai onko keskiössä Poliitikko ja raamit rakennettu poliittisella vallalla.