syys 12, 2024 | Blogi
Kertasin aamukuudelta apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin lausuntoa ja Pirhan ohjeistusta vanhusten ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, kotiuttamisesta ja ostopalvelujen käytöstä
Lausunnon liitteenä olevan 23.5.2024 annetun Pirhan sisäinen toimintaohje asiakasohjaukselle kertoo näin:
Ohje ostopalveluiden käytön ja kustannusten vähentämiseksi: Talouden tasapainottamiseksi tulee ostopalveluja merkittävästi vähentää, sekä siirtää ostopalveluilla järjestettyä palvelutoimintaa omaksi toiminnaksi. Tehtäväalueiden ja palvelulinjojen tulee kiinnittää erityistä huomiota ostopalveluiden vähentämiseen vuonna 2024. Talousarviossa tulee pysyä.
Oma toiminta tulee priorisoida ulkoa ostettaviin palveluihin nähden.
Pirhan oman ko palvelun vuorokausihinnaksi on Hali ry:n laskelmissa saatu Pirhan tilinpäätöksen 2023 hoivakotien kustannuspaikoilta 214€/vrk . Tampereen kevään 2022 kilpailutukseen osallistuneiden Tuottajien keskiarvohinta paikoilla jaettuna on 183 €/vrk.
Hali ry laskelmiin tulee suhtautua kriittisesti, koska se on etujärjestö. Tilaajalla on valvomiseen, demokratiaan ja tilaamiseen liittyviä kuluja, joita Ostopalvelutuottajilla ei ole. Tilaajalla on tehottomia toimitiloja huonoilla sijainneilla ja kalliimpi KVTES. Laskelmat kaikilla hv-alueilla ovat kuitenkin samansuuntaiset; hva:N oma palvelutuotanto on kolmanneksen ostopalvelua kalliimpaa. Kaikki em Tilaajan kustannukset eivät silti selitä kolmanneksen kalliimpaa hintaa. Tilaajahan saa vielä alv-palautuksen ostoistaan, jota em Tre kevään 2022 ostopalvelun vertailuhinnasta ei ole yllä vähennetty.
**
Minun on täysin mahdotonta ymmärtää, että mitä säästämistä on priorisoida ja lisätä merkittävästi kalliimman oman tuotannon paikkoja? Se ei ole säästämistä, se on raha tuhlausta. Ja millä niitä lisättäisiin, kun investointivaltuudet Pirhassa on pitkälti käytetty miljardisairaalaan ja oman tuotannon hoivakodeissa on vuokratyövoiman käyttö huomattavasti suurempaa kuin Ostopalvelutuottajilla, vaikka KVTES:n pitäisi olla yks sos alan TES:a hoitajan näkökulmasta taloudellisesti houkuttelevampi?
Ymmärrän, että oman palvelutuotannon paikat tulle pitää täynnä ja omaa tuotantoa tulee olla riittävästi. Pirhalla onkin ko segmentissä hieman yli kolmannes omana tuotantona, joten olisin huomattavasti enemmän huolissani esim lastensuojelun oman tuotannon osuuden vähyydestä. Sitä en ymmärrä, että ikäihmisiä jonotutetaan odottamassa oman kalliin tuotannon paikkaa, vaikka ostopalvelupaikkoja olisi vapaana. Näinkö me haluamme, että meitä jonotutetaan elämän kahtena viimeisenä vuotena? Eikö Suomea rakentaneita ikähmisiä tule kohdalla ilman perustuslain velvoitteitakin kunnioittavasti ja arvokkaasti?
Sen sijaan, että Pirhassa varsin voimakkaasti puhutaan ikäihmisten ymp vrk hoivan oman tuotannon lisäämisestä ja ostopalvelujen karsimisesta, tulisi puhua erittäin vakavasti siitä, mitkä ovat ne keinot, joilla oman tuotannon hoivan tuottamishintaa saadaan laskettu esim 200€/vrk -tasolle. Julkisen tuotannon ei tarvitse olla markkinoita edullisempaa, mutta ei se voi olla kolmanneksen kalliimpaakaan.
elo 15, 2024 | Blogi
MITÄ?
Hallitus päätti kevään kehysriihessä, että ikäihmisten palvelujen kasvun kustannusten hillitsemiseksi ja työvoiman riittävyyden turvaamiseksi iäkkäiden hoivan sitova vähimmäishenkilöstömitoitus pienennetään hoivakodeissa 0,6 työntekijään asukasta kohti nykyisestä 0,65:stä 1.1.2025 alkaen. Tällä hallitus tavoittelee ko palvelussa 2% vuosittaisia säästöjä.
LASKEEKO MITOITUS KAIKISSA YMPÄRIVUOROKAUTISISSA HOIVAKODEISSA?
Ei. Välittömästi kehysriihipäätöksen jälkeen toimialan lupaviranomainen Valvira totesi, että lakisääteinen henkilöstön vähimmäismitoitus ei ole aina riittävä, vaan asiakkaiden hoitoisuus ja palveluiden tarve määrittävät mitoituksen. Pitkä käytäntö osoittaa, että lupa-ja valvontaviranomaisen suunnasta henkilöstömitoitus joustaa vain ylöspäin; 0,6 on minimimitoitus ja kaikki jousto liikkuu korkeampiin mitoituksiin.
Hallitusohjelmassa on arvioitu, että selkeä vähemmistö eli 1/3 hoivakodeista pystyy laskemaan mitoituksen 0,65 0,6. STM ja THL ovat arvioineet, että tällä hetkellä hoivakotien asukkaista 10-25% voitaisiin siirtää yhteisöllisen asumisen yksiköihin (mikäli niitä olisi riittävästi). Jo nyt ja jatkossa hoivapaikan saa vain erittäin paljon ja yhä enemmän apua tarvitsevat ikäihmiset, joiden hoitamiseen ei henkilöstömitoitus 0,6 ole asiakkaiden tai henkilöstön jaksamisen näkökulmista riittävä.
On selkeää näyttöä useilta hyvinvointialueilta, että säästösyistä ikäihmisten pääsyä hoivakoteihin hidastetaan merkittävästi jonotuttamalla heitä yli lakisääteisen ajan (3kk palvelutarpeen ilmaisusta), makuuttamalla heitä terveyskeskusten tai sairaaloiden vuodeosastoilla, joiden vrk-hinnat ovat vähintään kaksinkertaisia kuin hoivakotien vrk-hinnat tai odotuttamalla, että heidät voidaan ohjata vain hyvinvointialueen oman tuotannon hoivakoteihin, jotka ovat pääsääntöisesti vähintään 20€/vrk kalliimpia kuin ostopalvelupaikat. Vuodeosastoilla makaavat ikäihmiset eivät tarvitse paikkoja lääketieteellisistä syistä ja vievät näin paikat esim syöpäsairailta potilailta hyvinvointialueiden ns osaoptimoinnin ja arkijärjen käytön uskalluksen puutteen vuoksi.
MIKÄ KILPAILUTUKSISSA ON SITTEN MUKA ONGELMA?
Monet hyvinvointialueet kilpailuttavat tällä hetkellä ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan palveluja. Oletus lähes kaikkien Tilaajien suunnitelmissa tai jo julkaistuissa tarjouspyynnöissä on, että kaikkien palveluntuottajien henkilöstömitoitus laskee 0,6:een ja vain siitä mitoituksesta maksetaan. Hallitusohjelma odottaa mitoituksen laskulla 2% säästöjä, hyvinvointialueet 5-6% säästöjä. Erotus tulee nimenomaan siitä, että hyvinvointialueet odottavat kaikkien hoivakotien mitoituksen laskevan, hallitusohjelma ei.
Tosiasia on, ettei henkilöstömitoitus laske kuin noin kolmanneksella hoivakoteja. Monet heistä ovat jo koeponnistaneet lupaviranomaisen kanssa mitoituksen laskua 2025 alusta huomatakseen, että lupaviranomaisen tarkasteltua hoivakotien asukkaiden hoitoisuutta on todettu, ettei 0,6 ole riittävä mitoitus asiakkaiden tarpeiden hoitamiseen ja henkilöstömitoitusta nykyisestä 0,65 tai siitä ylemmästä ei alenneta. Tilaajien tarjouspyynnöt eivät kuitenkaan useinkaan anna mahdollisuutta tarjota toimiluvan mukaisella mitoituksella.
Hyvinvointialueilla on lakisääteinen palvelujen järjestämisvastuu. Kun rahat ovat vähissä ja oma tuotanto selkeästi kalliimpaa, on järkevintä järjestää ko palvelu ostopalveluna. Silloin samalla euromäärällä saa hyvinvointialueen koosta riippuen vuositasolla kymmeniä tai satoja ikäihmisiä enemmän hoivapaikkoja kuin että tuotettaisiin palvelu itse.
Tuottajalla ei ole kuitenkaan lakisääteistä velvollisuutta maksaa omasta pussistaan 0,05 henkiöstömitoituksen kustannuksia. Pienillä järjestöillä ja yrityksillä tämä on täysin mahdotontakin.
SummaSummarum: Mikäli Tilaajan tarjouspyynnössä ei ole mahdollisuutta jättää tarjousta lupaviranomaisen vaatimalla henkilöstömitoituksella tai kattohintataso on selkeästi tiedossa olevaa tulevaa kustannustasoa (TES jne) alhaisempi, joutuvat monet Tuottajat vakavasti harkitsemaan, voivatko he jättää tarjousta ko kilpailutukseen ollenkaan. Pienet Tuottajat joutunevat taas kerran harkitsemaan, jaksaako kantaa riskiä vaiko myydäkö toiminta jollekin sellaiselle, joka riskin pystyy kantamaan.