+358 44 561 3561

Hoivakotien todellista arkea tuntemattomien päättäjien oli helppo tehdä päätös hoitajamitoituksen nostamisesta, kun ei tarvitse itse olla

  1. tekemässä hoitotyötä
  2. rekrytoimassa uusia lähi- ja sairaanhoitajia hoitajamitoituksen täyttymiseen, vaikka päteviä, osaavia ja asenteellisesti vanhustyöhön sopivia hoitajia ei kerta kaikkiaan ole riittävästi työmarkkinoilla saatavilla
  3. selittämässä tarjolla oleville hoiva-avustajille, että me todella tarvitsisimme juuri sinun koulutuksen omaavaa meille avustamistöihin, mutta emme voi ottaa kuin noin 1/15 hoiva-avustajaa, koska AVI ja Valvira eivät lue teitä hoitajamitoitukseen
  4. miettimässä, millä kattaa budjetin alijäämän, joka syntyy tilaajan maksaman hinnan ja hoitajamitoituksen nousun tuomista tuotantokustannusten välisistä eroista
  5. motivoimassa henkilökuntaa koronaextrahässäkän keskellä jaksamaan hoitamaan hyvin ja sitoutuneesti vanhukset jatkossakin
  6. laskemassa välillisen ja välittömän hoivatyön osuuksia, joiden laskemisesta samoilla ohjeilla AVI, Valvira, kaupungit ja kunnat sekä eri palveluntuottajat saavat aivan eri tulokset

Asiakkainani on reilun parinkymmenen vuoden aikana ollut toistatuhatta hoivakotia niin yksityiseltä, julkiselta kuin kolmanneltakin sektorila ja väitän, että kuva siitä millaisten haasteiden parissa hoivakotien johtajat painivat on erittäin arkijärkinen ja realistinen. Olen koko urani ajan vastustanut lakiin kirjattavaa hoitajamitoitusta siksi, että joku matemaattinen luku laissa ei valitettavasti takaa käytännössä hyvää hoitoa vanhukselle. Perusteluni eivät ole viimeisen vuoden aikana muuttuneet:

  1. Kaikki työelämää pidempään nähneet tietävät, ettei määrä korvaa laatua. Joissain hoivakodeissa 5 hoitajaa hoitaa vanhukset paljon paremmin kuin 7 tai jopa 10 hoitajaa. Marinin hallituksessa on avustajia enemmän kuin koskaan, mutta lakiesitykset tulevat eduskunnalle huonompina kuin koskaan.
  2. Lakiuudistuksen olisi ehdottomasti pitänyt mahdollistaa hoiva-avustajien laskemisen mitoitukseen. Juuri avustavan työn henkilöstön riittämättömyydestä on ns hoivakohuissa ollut pitkälti kyse. Ei syöttämiseen, ulkoiluttamiseen ja peseytymisessä sekä pukeutumisessa avustamiseen tarvita 3-4,5 vuoden lähi- tai sairaanhoitajakoulutusta. Superin ja Tehyn politiikka on kuitenkin varmistanut sen, ettei hoiva-avustajia lasketa mitoitukseen kuin noin 1/15 hoitajaa riippuen mm tuottajasta, AVI-alueesta / Valvirasta jne.
  3. Teknologialla voitaisiin korvata ja varmistaa nykyisiä yökkökierroksia luotettavammin osa mm yövalvonnasta, mikäli teknologiaa osattaisiin laskea osaksi mitoitusta. Siinä missä kaikki muut toimialat menevät teknologian hyödyntämisessä eteenpäin, vanhusten hoito menee monessa kohtaa taaksepäin.
  4. Jos ja kun hoitajamitoitusta nostettiin, olisi pitänyt automaattisesti nostaa myös tuottajien vrk-hintoja. Ei Marininkaan uusi hallitus tule toimeen samalla budjetilla kuin Sipilän hallitus, koska sillä on enemmän ministereitä ja avustajia. Tällainen ykkösluokan matematiikan laskuharjoitus Paljonko enemmän maksaa seitsemän omenaa kuin viisi omenaa, pitäisi vasemmistohallituksen ymmärtää.

SummaSummarum: Allekirjoittaneelle on soittanut vuoden alusta lähtien 47 hoivakodin johtajaa, joista kaikki ovat kysyneet vinkkejä rekrytointiin ja työssäjaksamiseen ja kolmannes on kysynyt uutta työpaikkaa tai milloin ehtisin ottaa heidän hoivakotinsa myyntiin. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että NYT ON OIKEA AIKA HOIVAKOTIEN TALOUDEN ELVYTYSPAKETILLE! Suosittelen erittäin lämpimästi päättäjiä ja viranhaltijoita pohtimaan kunnissa ja kaupungeissa hoitajamitoitusten tuotantokustannusten noususta johtuvaa elvytyspakettia hoivakodeille lisätalousarvion muodossa. Onhan sitä valtion ottamaa velkarahaa äyskäröity kuntiin viimeisen vuoden aikana oikein urakalla!

T. Satu